Siirry pääsisältöön

Tekstit

Suosittelemme:

Tasapainoilua useiden lajien parissa - millaista on treenaaminen aikuisen, osaavan koiran kanssa?

Aikuisen, jo osaavan koiran kanssa useamman lajin treenaaminen on erilaista kuin pennun tai jotakin lajia aloittelevan koiran kanssa. Minulla on treenikaverina 3-vuotias PON-narttu Susu (Marquee Unusually Happy), jonka kanssa on treenattu tokoa ja rallytokoa tavoitteellisesti pennusta saakka. Lisäksi Susun kanssa on kokeiltu agilitya, mutta se jäi ohjaajasta johtuvista syistä tauolle. Susulla on tällä hetkellä rallytokosta ylimmän luokan koulutustunnus ja seuraavaksi tavoitteena valiotulokset. Tokossa kisaamme avoimessa luokassa toivoen pääsevämme kesällä SM-kisoihin voittajaan. Susun kanssa on myös höntsäilty agilityssa, ja tälle vuodelle on myös suunnitelmissa doboa, nose workia ja koiratanssia, ehkä myös agilitya ja canicrossia, jos oma vointini sallii ohjaajalle vaativat lajit.


Osaavan koiran kanssa on eri asiat helppoja ja toisaalta eri asiat haasteellisia kuin pennun kanssa treenatessa. Helppoa on, kun Susu osaa paljon peruskäskyjä ja käytöksiä, esimerkiksi kohteiden tarjoamist…
Uusimmat tekstit

Pennusta harrastuskoiraksi

Varsinkin agility-kentiltä tuttu PON-harrastaja Maija Koski kertoo harrastusten aloittamisesta suloisen Una-pennun kanssa.



Kun Una tyttönen jäi meille Mimmi-äidin kaveriksi, toivoin siitä uutta harrastuskaveria itselleni. Opettelu perusoppeihin alkoi heti pienenä. Poikien lähdettyä maailmalle, alkoi Unalla leikkikoulu. Joka aamu ennen töihin lähtöä tehtiin joku pikku juttu. Esim. keittiön jakkaran kiertoa tai takatassuilla tasapainoilua tyynylle. Kaikki harjoitukset teimme tarjoamisen kautta, ja ihan pienen hetken kerrallaan. Erilaisia jumppaliikkeitä opeteltiin myös heti ja näin vahvistimme tasapainoa ja Una oppi huomaamaan, että takanakin on tassut joita voi käyttää. Huomasin heti, että Unassa on potentiaalia harrastuskoiraksi.

Mikä laji olisi se paras? Peruspohjaa rakennettiin agilityä silmällä pitäen, sekä myös tokoa ajatellen. Agilityyn tarvitaan terverakenteinen koira ja pelkkään agilityyn suuntautuminen olisi voinut olla väärä ratkaisu. Ja toki pennun kanssa kaikki tekeminen ja…

PONit bloggaavat nyt yhä laajemmalla joukolla!

Uusi vuosi käynnistyy aina uusin suunnitelmin. Pienelle rotuyhdistykselle oman lehden painaminen on työläs ja kallis asia. Vaikka niin mielellämme pitäisimme yllä perinnettä neljä kertaa vuodessa ilmestyvästä PON-infosta, olemme etsineet muita tiedottamisen muotoja.

Päätimme vuoden alussa, että PON-infoja julkaistaan jatkossa kaksi kertaa vuodessa ja laajennamme tämän blogin harrastusasioita laajemmalle kertomaan elämästä PONin kanssa. Toivottavasti kerhon jäsenet ja tietysti kaikki muutkin rodusta kiinnostuneet löytävät blogin.

Tarkoituksena on julkaista tänä vuonna joka kuukausi jokin mielenkiintoinen juttu, joka kertoo arjesta PONin kanssa. Toimitustiimiin on saatu mukaan rotua reilun vuosikymmenen harrastanut Ulla-Maija Nikko, jolla on pettämätön vaisto löytää jutunaiheita jäsenistöltämme. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaisia tarinoita saammekaan luettavaksi!


Maija Mäki
Suomen PON-kerhon hallituksen puheenjohtaja

Uusia tuulia, mutta mistä uusia tekijöitä?

PON-kerhossa on perinteisesti suunniteltu tulevan vuoden toimintaa marraskuun aikana. Tänäkin vuonna kokoonnuimme pienellä joukolla yhteisen pitopöydän ääreen pähkäilemään tulevaa. Pieneksi rotukerhoksi olemme olleet vuosien ajan todella aktiivisia; neljä kertaa vuodessa ilmestyvän hyvälaatuisen jäsenlehden lisäksi on järjestetty useassa lajissa rotumestaruuskisoja sekä aloitteleville että kisaaville koirakoille, pidetty vuosittain kymmeniä koiria yhteen kokoava katselmus ja osallistuttu erikoisnäyttelyyn, järjestetty toimintapäiviä ja leirejä sekä osallistuttu joukkueina vaikka minkälaisiin kisoihin. Männävuosina on myös oltu mukana järjestämässä virallisia näyttelyitä.
Mutta – aktiivisia järjestäjiä ja aivan viime vuosina myös aktiivisia osallistujia, on ollut yhä vähemmän. Koska rodun kasvattajia ei ole montaa, näkyy aktiivisten harrastajien määrässä melko nopeasti, jos pentueita ei tule tasaiseen tahtiin. Nyt aivan lähiaikoina pentueita on taas saatu ja se tulee todennäköisesti t…

Muuttuva koiraharrastus – mietteitä pienen rotuyhdistyksen toiminnasta

Suomen PON-kerhossa on tänä vuonna järjestetty kaksi virallista koetta; tokokoe ja rally-tokokoe, jotka samalla ovat olleet kerhomestaruuskilpailuja. Näiden kokeiden järjestäminen vuodesta toiseen on pienelle rotuyhdistykselle suuri ponnistus. Tänä vuonna iloitsimme erityisesti rally-tokokokeen tuloksesta; yhdistys tienasi kokeella mukavasti ja kokeeseen osallistui yhteensä seitsemän PON-rotuista koiraa!
Ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa, tänään Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL) ilmoitti ottavansa käyttöön kilpailulisenssin vuoden 2018 alusta. Tämän uutisen jälkeen puheenjohtajan roolissa piti kyllä vetää hetki henkeä. Mietteet kohdistuivat yhdistyksen toiminnan historiaan – siltä ajalta kuin itse on ollut toiminnassa mukana ja samalla myös tulevaisuuteen. Kymmenisen vuotta sitten järjestimme innokkaasti kaikenlaista koiraharrastustoimintaa ja markkinoimme samalla polski owczarek nizinnyä monipuolisena harrastuskoirana. Agility, toko, jäljestys, haku – you name it. Kaikkea kokeiltiin ja…

PON haku- ja jälkikoirana

Haku ja jälki ovat molemmat nenänkäyttöön perustuvia lajeja ja sopivat mielestäni PONeille erinomaisesti. Molemmissa tavoitteena on etsiä ihminen hajun perusteella; oleellisin ero on, että haussa koira etsii ilmavainuisesti eli nuuskien ilmaa ja nappaamalla siitä ihmisen hajua, kun taas jäljestyksessä seurataan maassa kulkevaa hajuvanaa. Koiran tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kyky työskennellä itsenäisesti ja etenkin haussa myös kaukana ohjaajasta, sekä palkkautuminen joko leikillä tai ruoalla.


PON voi kilpailla molemmissa lajeissa sekä palvelus- että pelastuskoirakokeissa, kokeita järjestävät sekä palveluskoiraliitto (palvelus- ja pelastuskoirakokeita) että pelastuskoiraliitto (vain pelastuskoirakokeita). Jos harrastaminen kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä omaan koiraharrastusyhdistykseen ja kysellä harrastusmahdollisuuksista. Koemuotoja on sen verran monta erilaista, etten ala kaikkia tässä luettelemaan. Lisäksi koesääntöihin on käsittääkseni taas vuodenvaiheessa tulossa muutoksia …

PON paimenena

Joqu-PONimme on neljä vuotias, ja lampaita meillä on nyt kolmatta kesää, eli koira ei ole pennusta asti tottunut lampaisiin. Myöskään itselläni ei ole ennestään kokemusta paimenkoiran kouluttamisesta. Joqulla oli kuitenkin alusta asti selkeä kiinnostus lampaisiin, ja sen kiinnostus oli erilaista kuin perheemme terrierillä. Terrierillä on voimakas saalistusvietti, eikä sillä ole sen vuoksi mitään asiaa lampolaan tai lampaiden aitaukseen. PONistakin voi olla hauskaa jahdata lampaita ja varsinkin nuori koira tekee tästä helposti leikin. Tämän vuoksi alussa koira on opetellut paimennuksen alkeita vain valvotusti ja juoksuliinassa, jolloin liikaa kuumeneva koira on helpompi saada kontrolliin.


Joqu on melko pehmeä luonteeltaan ja hakee ohjaajasta tukea tekemiseensä. Tämä epävarmuus näkyy vähän epämääräisenä sähläämisenä, mutta siihen auttaa varmasti kokemus. Olemme käyneet myös ulkopuolisessa opissa hakemassa neuvoja. Koiran perustottelevaisuus pitää tietysti olla vahva ja tätä treenaamme m…