Siinä hän nyt seisoo ja selittää. Kertoo kuinka toteutti haaveensa ja otti minut. Pennun hänelle ihan uudesta ja oudosta rodusta. Kyllä hän minut itse asiassa sai - ei ottanut.
- Juu hän on... (ja nippa nappa mamma osaa sanoa sen) Polski ocw eikun owc (tai sitten ei osaa). Ääh, no niitä sanotaan PONeiksi.
Hauskaa, sanon minä! Mutta tässä mä nyt sitten olen, Kuopiossa, itäisessä Suomessa. Reväistynä juuriltani Puolasta. Jos emäntä sanoo mun kotikieltäni risuaidaksi, ei tämän nykyisen kotitienoon kielikään ole ihan helpoimmasta päästä - vae mittee tuumaatte työ?
Mulla on täällä pari kaveriakin - jos nyt kissakin lasketaan kaveriksi. Se on äkäinen otus se. Sähisee mulle aina, vaikka mä vaan haluaisin leikkiä ja riehuakin.
Sitten on vielä tämä isompi otus - berni. Hottis - hahaa mikä nimi - mä olen sentään Pedro. Onhan se vähän espanjalaistyylinen nimi, kuten kasvattajakin totesi. Sen keksi mun toinen emäntäni Kaisa, joka asustelee sitten tuolla etelämpänä.
Mitähän tuo mamma tuumaa kun se sanoo aina että mä olen "handful". Se päivittelee kun mä haluan tutkia nurmikon läpikotaisin - ja tietysti napata sieltä ruohonleikkuujätteitä.
Entäs tuo turkki, kyselevät kaikki ihastelijat. Eipä osaa mamma vielä vastata mitään; aika kuulemma näyttää - ja kasvattaja, mutta veikkaanpa että Google myös ja kaikki mahdolliset aviisit kuten PON-info. Onhan se hiukka erilainen turkki kuin tuolla Hottiksella. Katsotaan miten solmussa se vielä on, huh!
Aika kiva kun on kesä ja hurjan paljon tutkittavaa täällä. Tämä mun kaveri Hottis painuu suoraan järveen, jahka ulos pääsee. Putosinpa laiturilta minäkin, onneksi ihan rannan tuntumassa ja Kerttu-tyttö sai mut autettua takaisin.
Me ei Hottiksen kanssa saada vielä leikkiä yhdessä, enpä kyllä ymmärrä miksi. Se on hurja poika juoksemaan, mutta niin olen minäkin. Yletän kyllä jo nuoleskelemaan Hopsun suupieliä ja poskia. Olen kyllä vähän ajatellut laittaa häntä kuriin.
Olen nyt jo pentukurssin käynyt - diplomia eivät kyllä antaneet, pah! Mua kehuttiin siellä oppivaiseksi kaveriksi. Istu, maahan, seiso, odota, viereen... Sainpa muuten pari kertaa kokeilla nenänkäyttöäkin, semmoisella nosework-tunnilla. Se oli tosi kivaa. Mamma kyllä totesi, että mun kanssa tartteekin kursseja käydä - mitähän lie sillä tarkoitti...
Kun pentukurssi on nyt käyty, luvassa on elokuussa tokokurssi ja syksymmällä näyttelykurssi. Ensimmäinen pentunäyttely on kuulemma kiikarissa. Vähän isompana pääsen hubilityyn(mitähän lie se) tai doboilemaan tai rallytokoilemaan. Sehän vaan mulle sopii! Jahka tuo mamma perässä pysyy.
Mut, palataan! Ja hauskaa kesää kaikille!
Toivottelee,
Pedro mamman kera
P.S. Sitä se mamma vähän harmittelee, että täällä Kuopiossa ei taida olla lajitovereita mulle. Olisi kuulemma kiva tavata ja vaihtaa kokemuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti