Aikuisen, jo osaavan koiran kanssa useamman lajin
treenaaminen on erilaista kuin pennun tai jotakin lajia aloittelevan koiran
kanssa. Minulla on treenikaverina 3-vuotias PON-narttu Susu (Marquee Unusually
Happy), jonka kanssa on treenattu tokoa ja rallytokoa tavoitteellisesti
pennusta saakka. Lisäksi Susun kanssa on kokeiltu agilitya, mutta se jäi
ohjaajasta johtuvista syistä tauolle. Susulla on tällä hetkellä rallytokosta
ylimmän luokan koulutustunnus ja seuraavaksi tavoitteena valiotulokset. Tokossa
kisaamme avoimessa luokassa toivoen pääsevämme kesällä SM-kisoihin voittajaan.
Susun kanssa on myös höntsäilty agilityssa, ja tälle vuodelle on myös
suunnitelmissa doboa, nose workia ja koiratanssia, ehkä myös agilitya ja
canicrossia, jos oma vointini sallii ohjaajalle vaativat lajit.
Osaavan koiran kanssa on eri asiat helppoja ja toisaalta eri
asiat haasteellisia kuin pennun kanssa treenatessa. Helppoa on, kun Susu osaa
paljon peruskäskyjä ja käytöksiä, esimerkiksi kohteiden tarjoamista, ja se on
hallinnassa, ei ole pelkoa karkaamisesta. Se on tottunut moniin häiriöihin ja
erilaisiin paikkoihin, eikä se piittaa treenatessaan ihmisistä tai muista koirista
lainkaan. Vaikka tokossa kisaamme vasta avoimessa, Susu osaa jo suurimman osan
voittajan ja erikoisvoittajaluokankin liikkeistä. Rallyssa sillä on hallussa jo
kaikki temput. Tästä päästäänkin sitten haasteisiin: miten pitää treeni
kiinnostavana ja motivoivana, kun suurin osa asioista on jo tuttuja? Miten
pitää treeni tarpeeksi monipuolisena? Susun kanssa tosin kiinnostavuuden
lopahtaminen taitaa enemmän vaivata ohjaajaa kuin koiraa, koska Susu tekee
tuttuja temppuja oikein mielellään namien toivossa. Itse taas tykkään
nimenomaan oivaltamisen ilosta ja uuden tekemisestä, jolloin tokoliikkeiden
hienosäätö ja kokonaisuuksien hallinnan treenaaminen vaativat itseltä erityistä
motivointia. Mutta kyllä aikuistakin koiraa enemmän aktivoisi ihan uusien
juttujen opettelu.
Treenien monipuolisena pitämistä varten olen alkanut pitää
tarkkaa kirjaa treeneistämme. Seuraan esimerkiksi sitä, mitä asioita kussakin
tokoliikkeessä on palkittu, onko tehty kokeenomaista ja rallyssa rataa vai
yksittäisiä kylttejä. Tämä on osoittautunut hyväksi keinoksi jo osattujen asioiden
vahvistamisessa ja ylläpidossa sekä uusien asioiden edistymisen seuraamisessa.
Susun kanssa olen huomannut sen, että monet treeneissä eteen tulevat jumit
ratkeavat kuin itsellään ihan vain pitämällä 2-4 vk tauon kyseisen asian
treenaamisesta. Sen vuoksi, ja myös mielenvirkistykseksi, otamme mukaan lisää
lajeja nyt kun olen saanut opintoni päätökseen ja vapaa-ajan määrä on kasvanut.
Minua myös kiinnostaa koiran kouluttaminen itsessään, ja aion opiskella
erilaisia koulutustekniikoita valikoimaani parantaakseni.
Olen huomannut, että Susu jaksaa hyvin 3-5 treeniä viikossa.
Tokon uudet taidot, tukitaidot, rallytemput ja koiratanssissa vaadittavat
positiot ja temput sopivat hyvin kaikki sekaisin samaan treeniin, ja aika monia
pikkujuttuja voi tehdä myös kotona. Viikoittain tarvitaan myös yksi rallyn
ratatreeni ja tokotreeni hallissa tai ulkona, jolloin on mahdollista
harjoitella tilaa vieviä liikkeitä. Dobo ja canicross ovat kunnon huoltoa, jotka
tehdään kotona. Nose workissa edistymiseen riittää yksi viikoittainen treeni
tässä kohtaan, kun aloitamme alkeista ja tavoitteena on ainakin tällä hetkellä
koiralle luontaisen, lajinomaisen lajin tarjoaminen (tosin itseni tuntien
siinäkin varmaan jossain vaiheessa on pakko päästä kisakentille). Siinähän jo
mukavasti on viikko aikataulutettu, ja levolle ja liikunnallekin jää hyvin
aikaa.
Jonkun korvaan tämä treenimäärä kuulostaa suurelta, mutta
loppujen lopuksi treeniä kertyy viikossa 2-6 h treenien pituudesta riippuen.
Normaalin hermorakenteen omaavan, alun perin työkäyttöön jalostetun koiran
pitäisi se jaksaa oikein hyvin, varsinkin kun treenit tehdään positiivisesti
vahvistaen ilman pakotteita tai muita koiraa turhaan stressaavia
elementtejä. Lisäksi vuoden aikana
pidetään muutamia useamman viikon treenitaukoja, esimerkiksi kesäkuumalla emme
juurikaan tee muuta kuin käy uimassa. PON on monipuolinen harrastuskoira moneen
eri menoon ja toivon omalla esimerkilläni innostavani PONien omistajia
rohkeasti uusien lajien pariin!
Saara Uljas
Kommentit
Lähetä kommentti