Tasapainoilua useiden lajien parissa - millaista on treenaaminen aikuisen, osaavan koiran kanssa?

Aikuisen, jo osaavan koiran kanssa useamman lajin treenaaminen on erilaista kuin pennun tai jotakin lajia aloittelevan koiran kanssa. Minulla on treenikaverina 3-vuotias PON-narttu Susu (Marquee Unusually Happy), jonka kanssa on treenattu tokoa ja rallytokoa tavoitteellisesti pennusta saakka. Lisäksi Susun kanssa on kokeiltu agilitya, mutta se jäi ohjaajasta johtuvista syistä tauolle. Susulla on tällä hetkellä rallytokosta ylimmän luokan koulutustunnus ja seuraavaksi tavoitteena valiotulokset. Tokossa kisaamme avoimessa luokassa toivoen pääsevämme kesällä SM-kisoihin voittajaan. Susun kanssa on myös höntsäilty agilityssa, ja tälle vuodelle on myös suunnitelmissa doboa, nose workia ja koiratanssia, ehkä myös agilitya ja canicrossia, jos oma vointini sallii ohjaajalle vaativat lajit.

Osaavan koiran kanssa on eri asiat helppoja ja toisaalta eri asiat haasteellisia kuin pennun kanssa treenatessa. Helppoa on, kun Susu osaa paljon peruskäskyjä ja käytöksiä, esimerkiksi kohteiden tarjoamista, ja se on hallinnassa, ei ole pelkoa karkaamisesta. Se on tottunut moniin häiriöihin ja erilaisiin paikkoihin, eikä se piittaa treenatessaan ihmisistä tai muista koirista lainkaan. Vaikka tokossa kisaamme vasta avoimessa, Susu osaa jo suurimman osan voittajan ja erikoisvoittajaluokankin liikkeistä. Rallyssa sillä on hallussa jo kaikki temput. Tästä päästäänkin sitten haasteisiin: miten pitää treeni kiinnostavana ja motivoivana, kun suurin osa asioista on jo tuttuja? Miten pitää treeni tarpeeksi monipuolisena? Susun kanssa tosin kiinnostavuuden lopahtaminen taitaa enemmän vaivata ohjaajaa kuin koiraa, koska Susu tekee tuttuja temppuja oikein mielellään namien toivossa. Itse taas tykkään nimenomaan oivaltamisen ilosta ja uuden tekemisestä, jolloin tokoliikkeiden hienosäätö ja kokonaisuuksien hallinnan treenaaminen vaativat itseltä erityistä motivointia. Mutta kyllä aikuistakin koiraa enemmän aktivoisi ihan uusien juttujen opettelu.

Treenien monipuolisena pitämistä varten olen alkanut pitää tarkkaa kirjaa treeneistämme. Seuraan esimerkiksi sitä, mitä asioita kussakin tokoliikkeessä on palkittu, onko tehty kokeenomaista ja rallyssa rataa vai yksittäisiä kylttejä. Tämä on osoittautunut hyväksi keinoksi jo osattujen asioiden vahvistamisessa ja ylläpidossa sekä uusien asioiden edistymisen seuraamisessa. Susun kanssa olen huomannut sen, että monet treeneissä eteen tulevat jumit ratkeavat kuin itsellään ihan vain pitämällä 2-4 vk tauon kyseisen asian treenaamisesta. Sen vuoksi, ja myös mielenvirkistykseksi, otamme mukaan lisää lajeja nyt kun olen saanut opintoni päätökseen ja vapaa-ajan määrä on kasvanut. Minua myös kiinnostaa koiran kouluttaminen itsessään, ja aion opiskella erilaisia koulutustekniikoita valikoimaani parantaakseni.

Olen huomannut, että Susu jaksaa hyvin 3-5 treeniä viikossa. Tokon uudet taidot, tukitaidot, rallytemput ja koiratanssissa vaadittavat positiot ja temput sopivat hyvin kaikki sekaisin samaan treeniin, ja aika monia pikkujuttuja voi tehdä myös kotona. Viikoittain tarvitaan myös yksi rallyn ratatreeni ja tokotreeni hallissa tai ulkona, jolloin on mahdollista harjoitella tilaa vieviä liikkeitä. Dobo ja canicross ovat kunnon huoltoa, jotka tehdään kotona. Nose workissa edistymiseen riittää yksi viikoittainen treeni tässä kohtaan, kun aloitamme alkeista ja tavoitteena on ainakin tällä hetkellä koiralle luontaisen, lajinomaisen lajin tarjoaminen (tosin itseni tuntien siinäkin varmaan jossain vaiheessa on pakko päästä kisakentille). Siinähän jo mukavasti on viikko aikataulutettu, ja levolle ja liikunnallekin jää hyvin aikaa.

Jonkun korvaan tämä treenimäärä kuulostaa suurelta, mutta loppujen lopuksi treeniä kertyy viikossa 2-6 h treenien pituudesta riippuen. Normaalin hermorakenteen omaavan, alun perin työkäyttöön jalostetun koiran pitäisi se jaksaa oikein hyvin, varsinkin kun treenit tehdään positiivisesti vahvistaen ilman pakotteita tai muita koiraa turhaan stressaavia elementtejä.  Lisäksi vuoden aikana pidetään muutamia useamman viikon treenitaukoja, esimerkiksi kesäkuumalla emme juurikaan tee muuta kuin käy uimassa. PON on monipuolinen harrastuskoira moneen eri menoon ja toivon omalla esimerkilläni innostavani PONien omistajia rohkeasti uusien lajien pariin!

Saara Uljas

Tutustu myös Saaran Lystitassun -blogiin, jossa enemmän juttuja Saaran treenimenetelmistä.