Siirry pääsisältöön

Tunnelmia agilityn tulevista sääntömuutoksista

Suomen Agilityliitto on tehnyt kevätkokouksessaan useita sääntömuutoksia, jotka tulevat voimaan 1.1.2018. Liitto tiedottaa sääntömuutoksista kuluvan viikon aikana. PON-harrastajat ovat kuitenkin jo innoissaan, sillä säkäluokkien määrää tullaan nostamaan viiteen ja yksi niistä on niin sanottu pikkumaksit. Pikkumaksien (säkä)korkeuden yläraja on 50 cm ja rimakorkeudet 40-50 cm. Tämä uudistus tuo toivottavasti lisää kiinnostusta agilityyn PON-harrastajien parissa!

Blogimme agilityharrastaja Maija Koski kirjoittaa seuraavassa ensi tunnelmiaan uusista säännöistä:

Suurin muutos on uusien kokoluokkien tulo kisoihin. Eli mukaan tulisi myös pikku minit ja pikku maksit. Luokat olisivat myös SM-kisoissa, mutta kansainvälisissä kisoissa olisi edelleen kolme kokoluokkaa. Henkilökohtaisesti olen tätä odottanut innolla sen jälkeen kun muutos tuli Ruotsiin, että josko vihdoin tännekin. On niin turhauttavaa ollut kuunnella lähes jokaisen kisa tuomarin suusta, että voi voi kun tuo sinun koirasi on pieni maksi. Se on niin taitava, mutta vauhti ei riitä kun se joutuu
hyppäämään noin korkeita hyppyjä. Nyt vaan täytyy sitten alkaa treenaamaan juoksemista itsekin, vauhti nimittäin kasvaa tuon 10cm riman pudotuksesta huomattavasti.

Uudet säännöt vaativat vielä Kennelliiton ”siunauksen”. Voimaan ne astuisivat vuoden 2018 alusta. Kisoissa olisi sitten viisi säkäluokkaa, mikä aiheuttanee kisajärjestäjille aikamoisen lisätyön. Varsinkin se, että ilmoittautuessasi voit kertoa kilpailetteko pikkumakseissa vai makseissa. Tai vastaavasti pikkumineissä vai mineissä. Uudessa muutoksessa kun on mahdollista, että pikkumaksi voisi kisata myös normimaksi -luokassa. Eli lauantaina voisi kisata pikkumakseissa ja sunnuntaina normimakseissa.

Uudistuksiin tulee myös aika veikeä juttu; koiran voi pudottaa takaisin kakkos tai ykkösluokkaan ja aloittaa luvien keräämisen uudelleen. Tähän tulee tarkennusta vielä. Jäi vielä epäselväksi miten tuo ihan oikeasti menee. Samoin voi itse päättää nouseeko heti kun kriteerit täyttyvät. Todennäköisesti se tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos esim. kakkosiin nousee ensimmäisellä radalla saa loput kisapäivän radoista kuitenkin juosta ykkösissä. Nythän nousu tapahtuu välittömästi sertin jälkeen.

Esteistä pöytä jää pois. Esteiden väli kisassa mitataan lyhintä reittiä, ei koiran reittiä, joka tulee kasvattamaan koiran juoksumatkaa jonkun verran. Myös kisaratojen pituus voi olla 220m. Tähän mennessä pisin kisarata on ollut 197m ja se muuten tuntui..! Nopeiden pikkumaksien omistajat joutuvat kyllä miettimään kisaavatko pikkumakseissa vai makseissa, koska vauhti voi olla jo vaarallisen kovaa, varsinkin 90 asteen käännöksissä.

PON-koirilla ei todennäköisesti tule olemaan ongelmaa liian suureksi nousevasta vauhdista jyrkissä
käännöksissä. Vauhti kasvaa mutta ei liian korkeaksi. Ja tarkkana koirana PON ei ”kohella, vaan hyvällä esteopetuksella se on todella tekninen ja tarkka koira. Tässä tulee tietysti myös esiin jälleen se, että hyppytekniikka on oltava kunnossa ja sitä on treenattava koko ajan. Hyvä hyppytekniikka luo turvalliset hypyt ja koiran hyvä lihaskunto.

Mutta tässä lyhyesti, uutta tietoa tulee myös tänne blogiin, kun saadaan tarkennuksia. Nyt vain kaikki joukolla treenaamaan, enää ei tarvitse murehtia että koiraa pitää hyppyyttää liian korkeita hyppyjä.
Agility on huisin hauskaa!

Maija Koski

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pennusta harrastuskoiraksi

Varsinkin agility-kentiltä tuttu PON-harrastaja Maija Koski kertoo harrastusten aloittamisesta suloisen Una-pennun kanssa. Kun Una tyttönen jäi meille Mimmi-äidin kaveriksi, toivoin siitä uutta harrastuskaveria itselleni. Opettelu perusoppeihin alkoi heti pienenä. Poikien lähdettyä maailmalle, alkoi Unalla leikkikoulu. Joka aamu ennen töihin lähtöä tehtiin joku pikku juttu. Esim. keittiön jakkaran kiertoa tai takatassuilla tasapainoilua tyynylle. Kaikki harjoitukset teimme tarjoamisen kautta, ja ihan pienen hetken kerrallaan. Erilaisia jumppaliikkeitä opeteltiin myös heti ja näin vahvistimme tasapainoa ja Una oppi huomaamaan, että takanakin on tassut joita voi käyttää. Huomasin heti, että Unassa on potentiaalia harrastuskoiraksi. Mikä laji olisi se paras? Peruspohjaa rakennettiin agilityä silmällä pitäen, sekä myös tokoa ajatellen. Agilityyn tarvitaan terverakenteinen koira ja pelkkään agilityyn suuntautuminen olisi voinut olla väärä ratkaisu. Ja toki pennun kanssa kaikki tekem

Kansainvälistä yhteistyötä kasvattajien kesken

Aikana ennen internetiä – kylläpä tunnen itseni vanhaksi! - me kasvattajat kommunikoimme keskenämme maasta toiseen kirjeitse. Lähetimme valokuvia edestakaisin, kerroimme menestyksistä ja vastoinkäymisistä. Vastauksen saaminen kesti viikkoja, joskus kuukauden tai parikin. Vastaavasti suunnitelmat, esim. pentujen tuominen ulkomailta, nartun astuttaminen ulkomailla, tehtiin varsin pitkälle aikavälille ja nopeisiin ratkaisuihin oli vaikea ryhtyä. Puhelimella soittaminen ulkomaille oli kallista ja siksi useimmiten tyydyttiin kirjeenvaihtoon. Internetin käytön yleistyttyä oli helpompi löytää myös eri maalaisten ihmisten puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita ja kotisivuja. Meilläkin kotona alkoi puhelin soida ja puheluja tuli Yhdysvaltoja myöten. Joku ystävällinen sielu halusi vain antaa vinkkejä allergista koiraani varten!  Eräs slovakialainen vanha mies, suojelubokserikasvattaja joka oli sittemmin siirtynyt PONeihin, soitteli minulle sinnikkäästi monen vuoden ajan, kehui Miklosta j

PONit bloggaavat nyt yhä laajemmalla joukolla!

Uusi vuosi käynnistyy aina uusin suunnitelmin. Pienelle rotuyhdistykselle oman lehden painaminen on työläs ja kallis asia. Vaikka niin mielellämme pitäisimme yllä perinnettä neljä kertaa vuodessa ilmestyvästä PON-infosta, olemme etsineet muita tiedottamisen muotoja. Päätimme vuoden alussa, että PON-infoja julkaistaan jatkossa kaksi kertaa vuodessa ja laajennamme tämän blogin harrastusasioita laajemmalle kertomaan elämästä PONin kanssa. Toivottavasti kerhon jäsenet ja tietysti kaikki muutkin rodusta kiinnostuneet löytävät blogin. Tarkoituksena on julkaista tänä vuonna joka kuukausi jokin mielenkiintoinen juttu, joka kertoo arjesta PONin kanssa. Toimitustiimiin on saatu mukaan rotua reilun vuosikymmenen harrastanut Ulla-Maija Nikko, jolla on pettämätön vaisto löytää jutunaiheita jäsenistöltämme. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaisia tarinoita saammekaan luettavaksi! Maija Mäki Suomen PON-kerhon hallituksen puheenjohtaja