Siirry pääsisältöön

Uusia tuulia, mutta mistä uusia tekijöitä?

PON-kerhossa on perinteisesti suunniteltu tulevan vuoden toimintaa marraskuun aikana. Tänäkin vuonna kokoonnuimme pienellä joukolla yhteisen pitopöydän ääreen pähkäilemään tulevaa. Pieneksi rotukerhoksi olemme olleet vuosien ajan todella aktiivisia; neljä kertaa vuodessa ilmestyvän hyvälaatuisen jäsenlehden lisäksi on järjestetty useassa lajissa rotumestaruuskisoja sekä aloitteleville että kisaaville koirakoille, pidetty vuosittain kymmeniä koiria yhteen kokoava katselmus ja osallistuttu erikoisnäyttelyyn, järjestetty toimintapäiviä ja leirejä sekä osallistuttu joukkueina vaikka minkälaisiin kisoihin. Männävuosina on myös oltu mukana järjestämässä virallisia näyttelyitä.

Mutta – aktiivisia järjestäjiä ja aivan viime vuosina myös aktiivisia osallistujia, on ollut yhä vähemmän. Koska rodun kasvattajia ei ole montaa, näkyy aktiivisten harrastajien määrässä melko nopeasti, jos pentueita ei tule tasaiseen tahtiin. Nyt aivan lähiaikoina pentueita on taas saatu ja se tulee todennäköisesti tuomaan lähivuosien aikana uusia harrastajia eri lajien pariin. Mutta juuri tällä hetkellä olemme eläneet hiljaista kautta ja välillä ehkä jopa ”tekohengittäneet” yhdistyksen toimintaa. Itsekin tulin viime vuonna tauon jälkeen mukaan ns. puolipakolla, sillä oli vaikeuksia saada muodostettua yhdistyksen hallitus.

Vanhoja ja vielä vanhempia yhdistysaktiiveja - yhdistysvuosissa laskettuna.
Mieleltään voi silti pysyä nuorena, vaikka harrastusvuosia kertyisikin mukavasti.
Kuva: Teijo Viljanen. 

Eri lajien harrastajia rodun parissa on tällä hetkellä kohtuullisesti, mutta kovin moni ei ole aktiivisesti mukana kerhon toiminnassa. Koiraharrastaminen onkin tavallaan siirtynyt paikallisiin seuroihin ja osa ei halua olla mukana varsinaisessa rotuyhdistystoiminnassa, tai siltä osin haluaa tulla ns. valmiiseen pöytään olematta mukana esimerkiksi talkootyössä tapahtumien järjestämisessä. Tämä toki kaikille suotakoon, mutta varsinkin pienessä rotuyhdistyksessä jokaisen apu olisi kullanarvoista. Entäpä jos jokin vuosi ei pidettäisikään perinteistä katselmusta? Tai jos lehti lakkaisi ilmestymästä - miten tavallinen PONin omistaja saisi tietoa harvinaisesta rodusta – varsinkin, jos ei ole aktiivinen netin tai sosiaalisen median käyttäjä? Entä ilman yhdistystä, miten päivittyisi Pevisa ja JTO, mikä taho tukisi kasvattajia terveystutkimuksissa? Aika moni asia koiraharrastuksessa pyörii rotuyhdistysten kautta ja avulla. Eikä vähiten rodun harrastajien yhteentuominen ja yhteisöllisyyden tukeminen.

Fakta kuitenkin on, että kukaan ei jaksa talkoilla vuosikymmeniä ilman taukoa tai olla vastuussa virallisten kisojen järjestelyistä vuosi vuoden perään. Tarvitaan välivuosia ja keskittymistä ”vain omaan” harrastamiseen. Uusin voimin voi jaksaa ja innostua jälleen myös yhdistystoiminnasta. Yhdistyksemme on siltä osin onnellisessa asemassa, että rodun kasvattajat ovat pääosin todella kokeneita ja aktiivisia toimijoita. Heille soisi mieluusti välillä taukoa yhdistystyöstä, vaikka silti joudummekin heitä välillä kutsumaan hätiin ja osallistumaan esimerkiksi hallitustyöskentelyyn. Samoin moni vuosia tai jopa vuosikymmeniä rotua harrastaneet rotu- ja yhdistysaktiivit ovat uhranneet lukemattomia tunteja vapaa-aikaansa yhdistyksen eteen. Kiitosta tästä työstä jaetaan harvoin; niinpä tässä yhteydessä ISO KIITOS kaikille jossain vaiheessa yhteiseen toimintaan osallistumisesta ja tätä kautta rotuyhdistyksen tukemisesta!

Tämän vuoden marraskuun toiminnansuunnittelupäivässä teimme arvokävelyn; valitsimme kiviä, joihin tiivistimme itsellemme keskeisiä ja tärkeimpiä arvoja. Tämän jälkeen teimme valintoja; valikoimme tärkeimpiä yhteisesti jaettuja arvoja. Lopulta meillä oli jäljellä kolme arvokiveä; ne olivat rehellisyys, muiden huomioon ottaminen ja lastenlasten kautta nouseva jatkuvuuden ja ylisukupolvisuuden kokemus. Näistä teimme vaikeimman valinnan ja nostimme yhteiseksi arvoksi muiden huomioon ottamisen, jonka koettiin jollain tavalla sisältävän myös nuo kaksi muuta arvoa.

Ne arvokivet, jotka eivät yhteisen keskustelun perusteella päässeet jatkoon, joutuivat läheisen kosken pyörteisiin.
Yksi kivistä päätyi myös tarkoin aseteltuna suojaiseen paikkaan; omista arvoistaan ei yhdessä toimiessa tarvitse eikä pidäkään luopua, mutta uusien näkökulmien kautta voi löytää sellaisia asioita, joihin voi myös sydämestään sitoutua.
Kuva: Teijo Viljanen.

Ensi vuotta lähdemmekin rakentamaan tässä arvokävelyn hengessä – suuntaamme toimintaa aloitteleviin ja nuoriin koirakoihin ja toteutamme esimerkiksi möllicup-sarjan tokossa ja rallytokossa. Tämä möllikisojen sarja tulee olemaan avoin myös muille roduille. Möllikisoihin päädyimme SPKL:n lisenssi-päätösten jälkeen; emme uskalla ainakaan ensi vuonna ottaa riskiä siitä, että virallisiin kisoihin ei tule tarpeeksi osallistujia. Ja tietysti – meiltä puuttuu tällä hetkellä myös virallisista kisoista vastuunottavat tekijät, ja nyt on tässä suhteessa tauon paikka. 

Hätä tuntuu kuitenkin aina uudelleen keksivän keinot. Ensi vuonna me mölleilemme, mitä sinun rotujärjestösi tekee? Ja vielä mielenkiintoisempaa, mihin sinä itse aikasi käytät?

Maija Mäki

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogi avautuu!

Tervetuloa Suomen PON-kerhon PON harrastaa -blogiin! Tässä blogissa kahdeksan aktiivista (PON)koiraharrastajaa kertoo harrastuskokemuksistaan; treeneistä, kilpailuista ja kouluttajana toimimisesta. Kirjoitamme inspiraation iskiessä myös yhdistystoiminnasta; esimerkiksi kokeiden ja koulutusten järjestämisestä. Haluamme tällä blogilla nostaa esille polski owczarek nizinnyn potentiaalia monipuolisena harrastuskoirana. PON on Suomessa edelleen melko harvinainen rotu, mutta sitä nähdään tästä huolimatta monilla harrastuskentillä. Tyypillisin harrastusmuoto on näyttelyt - Suomen PON-kanta on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna erittäin laadukas ja PONit menestyvät näyttelyissä säännöllisesti. Näyttelyiden lisäksi PONista on kuitenkin moneksi; sen kanssa harrastetaan esimerkiksi rallytokoa, tokoa, agilityä, jäljestämistä, raunioetsintää, koiratanssia ja vaikka mitä. PON on luonteeltaan aktiivinen paimenkoira; se nauttii työskentelemisestä ja niistä haasteista, mitä erilaiset harrastukse

Pennusta harrastuskoiraksi

Varsinkin agility-kentiltä tuttu PON-harrastaja Maija Koski kertoo harrastusten aloittamisesta suloisen Una-pennun kanssa. Kun Una tyttönen jäi meille Mimmi-äidin kaveriksi, toivoin siitä uutta harrastuskaveria itselleni. Opettelu perusoppeihin alkoi heti pienenä. Poikien lähdettyä maailmalle, alkoi Unalla leikkikoulu. Joka aamu ennen töihin lähtöä tehtiin joku pikku juttu. Esim. keittiön jakkaran kiertoa tai takatassuilla tasapainoilua tyynylle. Kaikki harjoitukset teimme tarjoamisen kautta, ja ihan pienen hetken kerrallaan. Erilaisia jumppaliikkeitä opeteltiin myös heti ja näin vahvistimme tasapainoa ja Una oppi huomaamaan, että takanakin on tassut joita voi käyttää. Huomasin heti, että Unassa on potentiaalia harrastuskoiraksi. Mikä laji olisi se paras? Peruspohjaa rakennettiin agilityä silmällä pitäen, sekä myös tokoa ajatellen. Agilityyn tarvitaan terverakenteinen koira ja pelkkään agilityyn suuntautuminen olisi voinut olla väärä ratkaisu. Ja toki pennun kanssa kaikki tekem

PONit bloggaavat nyt yhä laajemmalla joukolla!

Uusi vuosi käynnistyy aina uusin suunnitelmin. Pienelle rotuyhdistykselle oman lehden painaminen on työläs ja kallis asia. Vaikka niin mielellämme pitäisimme yllä perinnettä neljä kertaa vuodessa ilmestyvästä PON-infosta, olemme etsineet muita tiedottamisen muotoja. Päätimme vuoden alussa, että PON-infoja julkaistaan jatkossa kaksi kertaa vuodessa ja laajennamme tämän blogin harrastusasioita laajemmalle kertomaan elämästä PONin kanssa. Toivottavasti kerhon jäsenet ja tietysti kaikki muutkin rodusta kiinnostuneet löytävät blogin. Tarkoituksena on julkaista tänä vuonna joka kuukausi jokin mielenkiintoinen juttu, joka kertoo arjesta PONin kanssa. Toimitustiimiin on saatu mukaan rotua reilun vuosikymmenen harrastanut Ulla-Maija Nikko, jolla on pettämätön vaisto löytää jutunaiheita jäsenistöltämme. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaisia tarinoita saammekaan luettavaksi! Maija Mäki Suomen PON-kerhon hallituksen puheenjohtaja