Olen harrastanut tokoa kahden PONin sekä yhden welsh corgi pembroken kanssa, lisäksi olen seurannut ystävien ja tuttavien harrastamista. Pystyn siis hiukan vertailemaan PONia myös muihin rotuihin tokokoirana.
Omat PON-tyttöni ovat siis Tiuhti 6 v (äiti) ja Susu 1,5 v (tytär). Tiuhdin kanssa nuoruudessa starttailtiin tokoa, mutta menestyksen puute johtui enemmän ohjaajan tietämättömyydestä kuin koirasta. Tokossa onnistuminen asettaa nimittäin paljon vaatimuksia myös ohjaajalle: pitää tietää, mitä tekee. Sen lisäksi, että osaa liikkeet, pitää harjoitella palkattomuutta ja kisarutiinia sekä hallita omaa jännitystään. Kisarutiinin puute nimenomaan on ollut meillä ongelma, ja nyt lähdemmekin tänä vuonna uusin eväin rakentamaan Tiuhdin kanssa avointa luokkaa.
Susun kanssa meillä on ollut nuoren koiran ongelmia, toisin sanoen aivan liian vähän häiriötreeniä koiran ikään nähden. Susu on koira, joka tekee kaiken mitä osaa, kunhan vain korvat ovat hommissa mukana.
Jos PONin kanssa aikoo ylipäätään mitään harrastaa, on ensiarvoisen tärkeää sosiaalistaa se huolellisesti pienestä saakka vieraisiin ihmisiin, treenihalleihin ja tietysti vieraisiin koiriin. Ja tehdä sitä häiriötreeniä. PALJON. Pikku-PONia kiinnostaa kaikki!
PON eroaa esimerkiksi corgista tai bordercolliesta siten, että se ei yleensä jaksa yhtä monta toistoa samaa asiaa. Siksi treeni on PONin kanssa syytä suunnitella etukäteen huolellisesti, jotta koira ei kyllästy ja ajasta saa kaiken irti. Itse olen todennut, että on helpompaa estää kyllästyminen ennalta pitämällä treeni mielenkiintoisena ja tarpeeksi lyhyissä paloissa, kuin motivoida jo kyllästynyt koira taas treenin pariin. Kun tekee enintään 4 toistoa ja sen jälkeen leikkipalkka, pieni tauko ja uusi aihe, niin koira jaksaa innokkaana vähän pidempäänkin.
Toinen huomioni PONeista on ollut, että PON on yllättävän usein ns. ohjaajapehmeä, eli reagoi voimakkaasti ohjaajalta tulevaan paineeseen. Jos PON paineistuu, se ilmenee usein hitautena, muualle tuijotteluna ja haisteluna. Siksi treeneissä on tärkeää pysyä itse innostavana ja positiivisena sekä pidättäytyä rankaisusta ja NRM:stä (no-reward- mark). Koiran kiinnostus tekemiseen voi silloin loppua nopeasti.
Kun pitää edellä mainitut mielessä, eli ohjaajan tietotaidon, oikeanlaisen treenin ja koiran toistokeston ja pehmeyden, on mielestäni PONin kanssa aivan mahdollista harrastaa tokoa omaksi iloksi tai kisaten jopa valioksi saakka. Positiivinen puuhailu karvakaverin kanssa on sitä paitsi tosi kivaa molemmille.
Saara
Omat PON-tyttöni ovat siis Tiuhti 6 v (äiti) ja Susu 1,5 v (tytär). Tiuhdin kanssa nuoruudessa starttailtiin tokoa, mutta menestyksen puute johtui enemmän ohjaajan tietämättömyydestä kuin koirasta. Tokossa onnistuminen asettaa nimittäin paljon vaatimuksia myös ohjaajalle: pitää tietää, mitä tekee. Sen lisäksi, että osaa liikkeet, pitää harjoitella palkattomuutta ja kisarutiinia sekä hallita omaa jännitystään. Kisarutiinin puute nimenomaan on ollut meillä ongelma, ja nyt lähdemmekin tänä vuonna uusin eväin rakentamaan Tiuhdin kanssa avointa luokkaa.
Susun kanssa meillä on ollut nuoren koiran ongelmia, toisin sanoen aivan liian vähän häiriötreeniä koiran ikään nähden. Susu on koira, joka tekee kaiken mitä osaa, kunhan vain korvat ovat hommissa mukana.
Jos PONin kanssa aikoo ylipäätään mitään harrastaa, on ensiarvoisen tärkeää sosiaalistaa se huolellisesti pienestä saakka vieraisiin ihmisiin, treenihalleihin ja tietysti vieraisiin koiriin. Ja tehdä sitä häiriötreeniä. PALJON. Pikku-PONia kiinnostaa kaikki!
PON eroaa esimerkiksi corgista tai bordercolliesta siten, että se ei yleensä jaksa yhtä monta toistoa samaa asiaa. Siksi treeni on PONin kanssa syytä suunnitella etukäteen huolellisesti, jotta koira ei kyllästy ja ajasta saa kaiken irti. Itse olen todennut, että on helpompaa estää kyllästyminen ennalta pitämällä treeni mielenkiintoisena ja tarpeeksi lyhyissä paloissa, kuin motivoida jo kyllästynyt koira taas treenin pariin. Kun tekee enintään 4 toistoa ja sen jälkeen leikkipalkka, pieni tauko ja uusi aihe, niin koira jaksaa innokkaana vähän pidempäänkin.
Toinen huomioni PONeista on ollut, että PON on yllättävän usein ns. ohjaajapehmeä, eli reagoi voimakkaasti ohjaajalta tulevaan paineeseen. Jos PON paineistuu, se ilmenee usein hitautena, muualle tuijotteluna ja haisteluna. Siksi treeneissä on tärkeää pysyä itse innostavana ja positiivisena sekä pidättäytyä rankaisusta ja NRM:stä (no-reward- mark). Koiran kiinnostus tekemiseen voi silloin loppua nopeasti.
Kun pitää edellä mainitut mielessä, eli ohjaajan tietotaidon, oikeanlaisen treenin ja koiran toistokeston ja pehmeyden, on mielestäni PONin kanssa aivan mahdollista harrastaa tokoa omaksi iloksi tai kisaten jopa valioksi saakka. Positiivinen puuhailu karvakaverin kanssa on sitä paitsi tosi kivaa molemmille.
Saara
 |
| Suomen PON-kerhon tokon mestaruuskisat kilpailtiin tänä vuonna jo varhain, huhtikuun 14. päivä. Voittoisa parivaljakko oli Wilma Puroila ja Bina EVL3-tuloksella. Toiseksi tulivat Saara Uljas ja Susu ALO3-tuloksella. Kolmanneksi tulivat Anni Heinilä ja Masa, joiden kisa päättyi ohjaajan keskeyttämiseen. Keskeyttäminen saattaa PONin kanssa olla toimiva taktiikka tulevaisuuden kokeita ajatellen, jos koira ei sillä kertaa keskity tokoiluun. Kuva: Anni Heinilä. |
Kommentit
Lähetä kommentti