Siirry pääsisältöön

Polskit paimentamassa


Osallistuin koirieni kanssa paimennuspäivään Somerolla Woollandian tilalla. Päiväksi oli valikoitunut 8.6 lauantai, joka ainakin Somerolla oli todella lämmin ja aurinkoinen. Koiria osallistui 12, joista vain kaksi oli polskeja eli minun koirani. Koko porukassa oli vain muutama koira, jotka eivät näyttäneet lampaista kiinnostuvan ja ainakin yhdellä koiralla oli vain liian kuuma, jotta pystyisi edes ajattelemaan liikkumista ja työskentelyä kuumassa aitauksessa. Minulla oli matkassa polski Bina (5v), joka on käynyt lampailla reilun 10 kertaa aikaisemmin ja tiesi hyvin, mitä oltiin tekemässä heti, kun tilalle saavuttiin. Stallone (1,5v) pääsi myös mukaan ja onhan tuo kakarakin ehtinyt kerran jo viime syksynä käydä sytyttelemässä lampailla.




Kummatkin omista koiristani on syttynyt paimentamiseen ja Binan kanssa lähdettiinkin työstämään jo olemassa olevaa ongelmaa. Kouluttajamme Tuija osasi antaa minulle tarpeeksi selkeitä ohjeita, jotta saimme yhdessä Binalle onnistuneen päivän. Bina kiihtyy aika helposti, kun tulee vaikea paikka ja yrittää usein korjata tilannetta vauhdilla, jolloin lammaslauma ei oikein tahdo pysyä kasassa. Kouluttajan neuvoilla saimme Binalta kierroksia vähän tiputettua ja näin työskentely alkoi taas sujumaan. Binan kanssa päästiin jatkamaan kuljettamista rauhallisella mielentilalla varustettuna. Mielentila ja hallinta on Binan kanssa ollut paimennuksessa se suurin haaste. Tämä korostuu varsinkin kun etäisyys ohjaajan ja koiran välillä kasvaa. Nyt saatiin onnistuneet treenit ja minulle itselleni taas kipinä jatkaa paimennuksen parissa! 

Stallone, joka on nuori, innokas ja vauhdikas, yllätti minut olemalla todella fiksu lampailla. Aikaisempaa kokemusta yhtä sytyttelykertaa enempää ei ole, mutta jätkähän oli luonnonlahjakkuus! Kiinnostusta lampailla löytyi heti, mutta kaikki turha hötkyily jätettiin ankkalampeen, jossa sai käydä viilentämässä koiria ennen lampaille menemistä. Ensimmäisellä kierroksella sain päästää jo koiran irti, kun kouluttaja totesi ettei se lampaita ole syömässä. Näin pääsin heti alkuunsa kulkemaan lampaiden kanssa koiran kuljettaessa niitä lauman takana. Pystyttiin myös treenaamaan pysähdyksiä ja kakara otti käskyt jopa paremmin vastaan, kun Bina, jolla kuitenkin on paljon enemmän treeniä takana. Stallonen mielestä sama käsky tarkoittaa samaa asiaa, on paikkana lammaslaidun tai minkä tahansa muun lajin treenikenttä ja lampaat meidän välissä ei muuttaneet tilannetta miksikään. Kakara oli myös ainoa koko 12 koiran porukasta, joka pääsi isolle laitumelle työskentelemään toisella kierroksella, kun ohjaaja sanoi hallinnan olevan kunnossa ja koiran mielentilan oikea. 

Lampaiden kanssa liikkuminen on minusta ollut todella haastavaa, kun samalla pitäisi vielä tietää, mitä koira tekee siellä lauman toisella puolella. Tällä kertaa liikkuminen onnistui jo minulta aika hyvin - tai siis ei tuntunut kokoaikaa, että kompastuu lampaisiin! Lampaat vaativat erilaisilta koirilta eri etäisyydellä pysymistä ja Binan kohdalla lampaat on välillä vaatineet koiralta todella kaukana laumasta työskentelyä, joka taas minulle ohjaajana on todella haastavaa. Hallittavuus tuppaa kyseisellä koiralla olemaan aina parempi, mitä lähempänä saa työskennellä. Tällä kertaa kumpikin koirista työskenteli sen verran hyvällä maltilla, että lampaat päästivät kummankin koiran tarpeeksi lähelle, jotta ohjaajalla pysyy homma hanskassa.  Stallone taisi siltikin olla lähempänä lampaita, kun Bina. On hirmuisen koukuttavaa työskennellä lampailla koiran kanssa, joka on siihen syttynyt. Allekirjoittanut menee varmasti kesän kuluessa vielä uudestaan paimentamaan, toivottavasti molempien koirien kanssa! 


Wilma ja paimentavat polskit Bina & Stallone




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansainvälistä yhteistyötä kasvattajien kesken

Aikana ennen internetiä – kylläpä tunnen itseni vanhaksi! - me kasvattajat kommunikoimme keskenämme maasta toiseen kirjeitse. Lähetimme valokuvia edestakaisin, kerroimme menestyksistä ja vastoinkäymisistä. Vastauksen saaminen kesti viikkoja, joskus kuukauden tai parikin. Vastaavasti suunnitelmat, esim. pentujen tuominen ulkomailta, nartun astuttaminen ulkomailla, tehtiin varsin pitkälle aikavälille ja nopeisiin ratkaisuihin oli vaikea ryhtyä. Puhelimella soittaminen ulkomaille oli kallista ja siksi useimmiten tyydyttiin kirjeenvaihtoon.
Internetin käytön yleistyttyä oli helpompi löytää myös eri maalaisten ihmisten puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita ja kotisivuja. Meilläkin kotona alkoi puhelin soida ja puheluja tuli Yhdysvaltoja myöten. Joku ystävällinen sielu halusi vain antaa vinkkejä allergista koiraani varten! Eräs slovakialainen vanha mies, suojelubokserikasvattaja joka oli sittemmin siirtynyt PONeihin, soitteli minulle sinnikkäästi monen vuoden ajan, kehui Miklosta ja halus…

Kun harrastuskoira vanhenee

Koiran ikääntyminen aiheuttaa aina jonkinlaisia muutoksia. Aktiivisen harrastuskoiran kanssa muutokset ovat usein isompia ja omistaja joutuu pohtimaan monia kysymyksiä; miten pitkään koira jaksaa harrastaa, milloin on oikea aika jäädä eläkkeelle ja miten koira siihen reagoi. Itselläni nämä kysymykset alkavat olla pian ajankohtaisia, oma harrastuskaverini Nemi täyttää kohta 8 vuotta. Vaikka se onkin vielä hyvässä kunnossa ja treenaa säännöllisesti, tiedostan, että näin ei todennäköisesti jatku enää montaa vuotta.


Harrastaminen pitää aina tehdä koiran ehdoilla, mutta erityisen tärkeää se on ikääntyvän koiran kanssa. Erityisesti fyysisesti vaativissa lajeissa, kuten agilityssä tai pk-lajeissa on tärkeää seurata koiran jaksamista ja palautumista treeneistä ja tarvittaessa keventää niitä. Koira ei usein itse ymmärrä, että jokin harrastus tai liike on sille liian raskas, vaan omistajan on tämä huomattava ja reagoitava siihen.


Itse harrastan Nemin kanssa tällä hetkellä lähinnä jälkeä ja haku…

Kotimaista, eurooppalaista, luomua? Pohdintaa koiranjalostuksesta

Elämänsisällössä ja käyttämissämme tuotteissa arvostetaan yhä enemmän kotimaisuutta ja luonnonmukaista tuotantoa ja eläintenpitoa. Jos suomalaista ei saa, niin ainakin pitää olla EU:n sisältä, jotta on turvallista. Joko nämä samat kriteerit pian nähdään koiranjalostuksessa? Vai näkyykö ne jo?

Yleisesti ottaen kotimaista suositaan: ei tuoda katukoiria ja mahdollisia taudinkantajia ulkomailta, kotimaassakin on kodinvaihtajakoiria. Suomalaiset kasvattajat pitävät toisiaan melko rehellisinä, ehkä vielä tarkempia kuin me ovat vain ruotsalaiset. Pohjoismaisuus on valttia, kun pitäisi luottaa siihen, mitä ihmiset koiristaan puhuvat ja millaisia koiria käyttävät jalostukseen. Toki huonoja sieniä löytyy jokaisesta sammalikosta kun oikein tarkkaan tutkii, mutta ollaan me aikamoisia kanttarellejä kuitenkin.

Ulkomailta, myös joistain Euroopan maista, tuodusta pennusta, sen vanhemmista tai jalostukseen harkittavasta aikuisesta halutaan kuvia joka suunnasta ja myös röntgenkuvat lonkista, kyynäristä…