Joqu-PONimme on neljä vuotias, ja lampaita meillä on nyt kolmatta kesää, eli koira ei ole pennusta asti tottunut lampaisiin. Myöskään itselläni ei ole ennestään kokemusta paimenkoiran kouluttamisesta. Joqulla oli kuitenkin alusta asti selkeä kiinnostus lampaisiin, ja sen kiinnostus oli erilaista kuin perheemme terrierillä. Terrierillä on voimakas saalistusvietti, eikä sillä ole sen vuoksi mitään asiaa lampolaan tai lampaiden aitaukseen. PONistakin voi olla hauskaa jahdata lampaita ja varsinkin nuori koira tekee tästä helposti leikin. Tämän vuoksi alussa koira on opetellut paimennuksen alkeita vain valvotusti ja juoksuliinassa, jolloin liikaa kuumeneva koira on helpompi saada kontrolliin.
Joqu on melko pehmeä luonteeltaan ja hakee ohjaajasta tukea tekemiseensä. Tämä epävarmuus näkyy vähän epämääräisenä sähläämisenä, mutta siihen auttaa varmasti kokemus. Olemme käyneet myös ulkopuolisessa opissa hakemassa neuvoja. Koiran perustottelevaisuus pitää tietysti olla vahva ja tätä treenaamme myös koko ajan. Pidän siitä että Joqu ei koskaan mene lampaisiin kiinni asti, se ei käy näykkimässä niiden jalkoja, kuten moni kuumempi paimenkoira tekee. Valitettavasti koiriin tottunut iso pässimme on tämän pehmeyden huomannut eikä pidä Joqun paimennusyrityksiä juuri minään. Päinvastoin se lähtee paineistamaan koiraa kääntyen sitä kohti, jolloin koira kyllä antaa periksi. Toistaiseksi siis harjoitellaan vähän helpommilla lampailla.
Paimenkoiran työhön kuuluu muutakin kuin siirrellä lammaslaumoja paikasta toiseen. Koirasta on suuri hyöty myös silloin kun lauma pitää saada pysymään paikallaan. Lampaat pitää saada esim. pysymään aitauksen toisessa päässä, kun sisään ajetaan traktorilla uusi heinäpaali. Tässä meillä vaan on vielä Joqun kanssa opettelemista, kun koira pelkää traktoria ja livistää alta pois ensimmäisenä…
Kun lampaat ovat sisällä lampolassa tai rauhassa laitumella, ei koiralla ole tarvetta välittää niistä juurikaan. Ne voivat aidan raoista nuuskutella toisiaan ja olla ihan kavereita. PON on vartioiva paimenkoira, eli se myös ilmoittaa jos joku ulkopuolinen tulee pihapiiriin. Joqu ei turhia hauku, mutta ajaa kyllä peurat ja naapurin karkuteillä olevat lehmät pois kovaäänisesti. Se on maalla lähes aina vapaana eikä poistu omasta pihapiiristä. Vapaana kuljeskelevia kanojamme se käy välillä hätyyttämässä (jos muuten on tosi tylsää), mutta enimmäkseen nekin saavat kulkea ihan rauhassa.
Jos olisin etsimässä itselleni koiraa vain puhtaasti paimennustarkoitukseen, ei PON luultavasti olisi valintani, mutta tämä rotu sopeutuu monenlaiseen ympäristöön ja toimintaan, ja on meille tärkeä ja rakas perheenjäsen.
Päivi Fält
Joqu on melko pehmeä luonteeltaan ja hakee ohjaajasta tukea tekemiseensä. Tämä epävarmuus näkyy vähän epämääräisenä sähläämisenä, mutta siihen auttaa varmasti kokemus. Olemme käyneet myös ulkopuolisessa opissa hakemassa neuvoja. Koiran perustottelevaisuus pitää tietysti olla vahva ja tätä treenaamme myös koko ajan. Pidän siitä että Joqu ei koskaan mene lampaisiin kiinni asti, se ei käy näykkimässä niiden jalkoja, kuten moni kuumempi paimenkoira tekee. Valitettavasti koiriin tottunut iso pässimme on tämän pehmeyden huomannut eikä pidä Joqun paimennusyrityksiä juuri minään. Päinvastoin se lähtee paineistamaan koiraa kääntyen sitä kohti, jolloin koira kyllä antaa periksi. Toistaiseksi siis harjoitellaan vähän helpommilla lampailla.
Paimenkoiran työhön kuuluu muutakin kuin siirrellä lammaslaumoja paikasta toiseen. Koirasta on suuri hyöty myös silloin kun lauma pitää saada pysymään paikallaan. Lampaat pitää saada esim. pysymään aitauksen toisessa päässä, kun sisään ajetaan traktorilla uusi heinäpaali. Tässä meillä vaan on vielä Joqun kanssa opettelemista, kun koira pelkää traktoria ja livistää alta pois ensimmäisenä…
Kun lampaat ovat sisällä lampolassa tai rauhassa laitumella, ei koiralla ole tarvetta välittää niistä juurikaan. Ne voivat aidan raoista nuuskutella toisiaan ja olla ihan kavereita. PON on vartioiva paimenkoira, eli se myös ilmoittaa jos joku ulkopuolinen tulee pihapiiriin. Joqu ei turhia hauku, mutta ajaa kyllä peurat ja naapurin karkuteillä olevat lehmät pois kovaäänisesti. Se on maalla lähes aina vapaana eikä poistu omasta pihapiiristä. Vapaana kuljeskelevia kanojamme se käy välillä hätyyttämässä (jos muuten on tosi tylsää), mutta enimmäkseen nekin saavat kulkea ihan rauhassa.
Jos olisin etsimässä itselleni koiraa vain puhtaasti paimennustarkoitukseen, ei PON luultavasti olisi valintani, mutta tämä rotu sopeutuu monenlaiseen ympäristöön ja toimintaan, ja on meille tärkeä ja rakas perheenjäsen.
Päivi Fält
Kommentit
Lähetä kommentti